Uudenvuoden erikoislähetys

Mikä on Ollin kalsareiden salaisuus? Minkä lempinimen Antti aikoo itselleen ottaa? Mitä tuli Jaakon tinasta? Erikois-special-bonusjaksossa puhutaan näiden äärimmäisen kiinnostavien aiheiden lisäksi hieman vuoden parhaista elokuvista.

Vuoden 2010 parhaat elokuvat

Antti:

5. THE GHOST WRITER

Polanskin ohjauksessa on tunnelma ja rytmi kohdillaan, käsikirjoitus yhdessä kirjailija Robert Harrisin kanssa tavoittaa kaiken olennaisen Harrisin alkuperäisteoksesta. Castingista ei heikkoa lenkkiä löydy ja kaiken kruunaa tyylikäs elokuvaaminen.

4. KICK-ASS

“Supersankarit todellisessa maailmassa”-aiheen ei tarvitse olla tummasävyinen tahi kurttuotsainen. Verisen värikästä jälki-Tarantinolaista kerrontaa, joka samanaikaisesti kunnioittaa genren perinteitä ja niistä paskat nakkaa. “With no power, comes no responsibility. Except, that wasn’t true.”

3. TOY STORY 3

Elokuvissa ei ole tärkeää täydellinen tekninen toteutus tai aukottamasti rakennettu käsikirjoitus, mutta ne eivät toki haittaa. Katkeransuloinen, hauska kuin mikä ja rullaa eteenpäin kuin hirvi. Harvoja leffasarjoja, joka parantaa otettaan osa osalta.

2. INCEPTION

Christopher Nolanin vaisto tehdä täysnorteista aiheista mainstreamia on kadehdittava, siitä jälleen todiste tämä vessareissaajat ja muut popkornisaavin täydentäjät auttamattomasti kujalle vievä labyrintinomainen blockbuster. DiCaprio taitaa olla paras tämän ajan elokuvatähdistä, ukkeli päätyy aina projekteihin jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoisia.

1. THE EXPENDABLES

Toki minäkin ymärrän tämän elokuvan vajavaisuudet. Onneksi en olekaan elokuvakriitikko.

** ** **

Jaakko:

Inception
Scott Pilgrim vs. the World
Miesten vuoro
Iron Man 2
Kick-Ass

Tietoisuuteen tulleet 2010:

Up in the Air
The Proposition
American Movie
El secreto de sus ojos
Troll 2

** ** **

Olli:

Taxi Driver: Olin nähnyt Scorsesen, Schraderin ja De Niron leffan joskus 2000-luvun alkupuoliskolla telkkarista, eikä siitä jäänyt minkäänlaista jälkeä. Kesällä näin sen uudestaan keskiyön näytöksessä Manhattanilla Sunshine Cinemasissa ja olin kuin puulla päähän lyöty. Käsittämättömän komea musiikki. Miten hieno elokuvaus. Miten intensiivinen mutta silti roolia eikä itseään näyttelevä De Niro. Miten likainen New York. Joo joo, loppu on vähän pölhö, mutta ei niin pölhö, että se olisi haitannut.

Kohtaamisia: Kunnianhimoinen kotimainen, joka onnistuu. Osa episodeista on kirjoitettu hitusen banaalin puolelle, mutta näyttelijät ovat mainioita. Totta kai mua viehätti myös se, että elokuva on kuvattu yksittäisillä pitkillä otoilla.

Syndromes and a Century: Apichatpong Weerasethakul tuli puskista. Näin tänä vuonna myös Uncle Boonmeen ja Tropical Maladyn, mutta ensirakkaus säilyi voimakkaimpana. Osui sopivaan kohtaan meikäläisen suoraviivainen–härö-akselilla.

The Kids Are All Right: Jos jotain muuttaisin, niin Mark Ruffalon hahmon kohtalo saisi olla hieman vähemmän yksiselitteinen. Muuten virheetön elokuva.

Blow Out: Sattumalta katsomani Brian De Palma -raina, josta tykkäsin hitosti enemmän kuin Blow Upista aikanaan. Pääsi listalle siksi, että minun ei oikeastaan pitänyt katsoa tätä, mutta muistin sen vasta kuin leffaa oli mennyt 30 minuuttia. Jummi että toimi.

Ääniä olisivat hyvin voineet saada myös Toy Story 3, Fantastic Mr Fox tai Ruotsalainen avioliitto.

3 vastausta merkintään Uudenvuoden erikoislähetys

  1. Aki says:

    Makuni nykyelokuvan suhteen ei selvästikään ole aivan yhtäläinen herrojen Antin ja Jaakon kanssa (en erityisemmin välittänyt Kick-Assista eikä The Expendables kiinnosta ihan oikeasti vähääkään), mutta Inceptionista puhutte, kuulkaa perhanan hyvää asiaa. Kesällä minua ärsytti, kun en osannut perustella Inceptionin vihaajille, miksi he ovat väärässä – tai no, tein sen vetoamalla Nolanin taitoon luoda kokonaisia maailmoja yksittäisiä elokuvia varten, elokuvan yleiseen viihdyttävyyteen ja tietenkin siihen, mitä Inception liki ainoana kesäleffana ei ollut, eli jatko-osa tai uusintaversio.

    Mutta siis, te olette aivan oikeassa. Vähät siitä, kuinka hölmö Ellen Pagen hahmo on tai kuinka sisäkkäisten unien logiikka kestää tai ei kestä akateemista tarkastelua. Inception tarjoaa kokemuksen ja jättää fiiliksen, jonka muistan yhä ja varmasti ensi vuonnakin. Voin hyvin kuvitella, että kymmenen vuotta itseäni nuorempi olisi viehättynyt Inceptionista siinä missä minä vaikkapa mainituista Matrixista tai Fight Clubista. Nyt olen tietysti sitä mieltä, että nuo kaksi ovat virheettömämpiä elokuvia kuin Inception, joka ei ole minulle edes ohjaajansa parhaimmistoa, mutta siinähän onkin sitä ihmisen kokemustaakkaa taustalla. Ihan mielettömän mahtavaa on, että juuri tällainen leffa oli kesän iso juttu – ja siinä mielessä Inception ansaitsisi hyvin paikan minunkin top-vitosessani.

  2. Virba says:

    Vasta nyt ehdin kuuntelemaan teitä, mutta haluan heti yhden jakson perusteella todeta, että hyvä meininki, kiitos lisää! Nauroin myös ääneen muutaman kerran.

    Pari rakentavan kritiikin aihetta olisi tosin: henkilökohtaiset mikit tai puhuminen lähemäpänä mikkiä olisi hyvin toivottavaa. Tätä jaksoa en pystynyt kuulemaan ulkona ja liikenteessä lainkaan, ainoastaan täysin hiljaisessa ympäristössä se onnistui. Ja se on sääli, sillä sisältö on varsin mainiota.
    Toinen asia oli sitten sen, että hitaampi tempo puheessa olisi ihan ok. Ymmärrän kyllä itsekin ja kokemuksesta tiedän, että mielellään sitä pyrkii nopeaan ajatteluun ja sen ilmaisemiseen puheessaankin, mutta tällasessa mediassa kuuntelija helposti putoaa kärryiltä. Eli rauhallisemmin ja yksi kerrallaan, kiitos. 🙂 Toivottavasti silti pidätte tuon hyvän ja välittömän, luonnollisen fiiliksen.

    • podcast says:

      Kiitos!

      Joo, äänittäminen on ikuinen murheenkryyni: Antti mutisee ja toiset huutaa. Tsekkaas uusimmasta jaksosta (Jericho Mile) jokunen minuutti, että kuulostaako yhtään erilaiselta. Käsikirjoittajalle oli annettu siinä oma mikki, ja ainakin minun korvaan lopputulos kuulosti nyt vähän tasapainoisemmalta.

      -Olli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *