Judge Dredd (USA, 1995)

Uudistunut podcastimme hyökkää toisen tuotantokauden aluksi Sylvester Stallonen tähdittämän Judge Dreddin kimppuun. Kaikki kunnia ja syy valinnasta menee Jaakon niskoille, koska olemme luopuneet arvonnoista. Vaan mitä mieltä raati oli 1990-luvulla tehdystä sarjakuvasovituksesta? Jos nyt vähän vihjataan, niin vaikka Sylvester on tunnetusti lähellä Antin sydäntä, tällä kertaa edes iso mies ei ollut aivan myyty.

Fact check

Ehdotetut elokuvat

  • uusi Star Trek
  • Hudson Hawk
  • Dune

Linkkejä

Mikä on Ollin kalsareiden salaisuus? Minkä lempinimen Antti aikoo itselleen ottaa? Mitä tuli Jaakon tinasta? Erikois-special-bonusjaksossa puhutaan näiden äärimmäisen kiinnostavien aiheiden lisäksi hieman vuoden parhaista elokuvista.

Vuoden 2010 parhaat elokuvat

Antti:

5. THE GHOST WRITER

Polanskin ohjauksessa on tunnelma ja rytmi kohdillaan, käsikirjoitus yhdessä kirjailija Robert Harrisin kanssa tavoittaa kaiken olennaisen Harrisin alkuperäisteoksesta. Castingista ei heikkoa lenkkiä löydy ja kaiken kruunaa tyylikäs elokuvaaminen.

4. KICK-ASS

“Supersankarit todellisessa maailmassa”-aiheen ei tarvitse olla tummasävyinen tahi kurttuotsainen. Verisen värikästä jälki-Tarantinolaista kerrontaa, joka samanaikaisesti kunnioittaa genren perinteitä ja niistä paskat nakkaa. “With no power, comes no responsibility. Except, that wasn’t true.”

3. TOY STORY 3

Elokuvissa ei ole tärkeää täydellinen tekninen toteutus tai aukottamasti rakennettu käsikirjoitus, mutta ne eivät toki haittaa. Katkeransuloinen, hauska kuin mikä ja rullaa eteenpäin kuin hirvi. Harvoja leffasarjoja, joka parantaa otettaan osa osalta.

2. INCEPTION

Christopher Nolanin vaisto tehdä täysnorteista aiheista mainstreamia on kadehdittava, siitä jälleen todiste tämä vessareissaajat ja muut popkornisaavin täydentäjät auttamattomasti kujalle vievä labyrintinomainen blockbuster. DiCaprio taitaa olla paras tämän ajan elokuvatähdistä, ukkeli päätyy aina projekteihin jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoisia.

1. THE EXPENDABLES

Toki minäkin ymärrän tämän elokuvan vajavaisuudet. Onneksi en olekaan elokuvakriitikko.

** ** **

Jaakko:

Inception
Scott Pilgrim vs. the World
Miesten vuoro
Iron Man 2
Kick-Ass

Tietoisuuteen tulleet 2010:

Up in the Air
The Proposition
American Movie
El secreto de sus ojos
Troll 2

** ** **

Olli:

Taxi Driver: Olin nähnyt Scorsesen, Schraderin ja De Niron leffan joskus 2000-luvun alkupuoliskolla telkkarista, eikä siitä jäänyt minkäänlaista jälkeä. Kesällä näin sen uudestaan keskiyön näytöksessä Manhattanilla Sunshine Cinemasissa ja olin kuin puulla päähän lyöty. Käsittämättömän komea musiikki. Miten hieno elokuvaus. Miten intensiivinen mutta silti roolia eikä itseään näyttelevä De Niro. Miten likainen New York. Joo joo, loppu on vähän pölhö, mutta ei niin pölhö, että se olisi haitannut.

Kohtaamisia: Kunnianhimoinen kotimainen, joka onnistuu. Osa episodeista on kirjoitettu hitusen banaalin puolelle, mutta näyttelijät ovat mainioita. Totta kai mua viehätti myös se, että elokuva on kuvattu yksittäisillä pitkillä otoilla.

Syndromes and a Century: Apichatpong Weerasethakul tuli puskista. Näin tänä vuonna myös Uncle Boonmeen ja Tropical Maladyn, mutta ensirakkaus säilyi voimakkaimpana. Osui sopivaan kohtaan meikäläisen suoraviivainen–härö-akselilla.

The Kids Are All Right: Jos jotain muuttaisin, niin Mark Ruffalon hahmon kohtalo saisi olla hieman vähemmän yksiselitteinen. Muuten virheetön elokuva.

Blow Out: Sattumalta katsomani Brian De Palma -raina, josta tykkäsin hitosti enemmän kuin Blow Upista aikanaan. Pääsi listalle siksi, että minun ei oikeastaan pitänyt katsoa tätä, mutta muistin sen vasta kuin leffaa oli mennyt 30 minuuttia. Jummi että toimi.

Ääniä olisivat hyvin voineet saada myös Toy Story 3, Fantastic Mr Fox tai Ruotsalainen avioliitto.

Julkaistu | 3 kommenttia

Glengarry Glen Ross (USA, 1992)

Niinhän siinä sitten kävi, että Second Actin ensimmäiseksi jouluelokuvaksi valikoitui Glengarry Glen Ross eli Myyntitykit. Hätäisimmät saattavat jo miettiä, mitä tekemistä David Mamet’n näytelmään perustuvalla elokuvalla on kristikunnan suurimman juhlan kanssa. Sen selittämiseen tarvitaan kolme kovaa bullshit artistia, joten luvassa on puhetta puheesta, paskanjauhantaa paskanjauhannasta sekä suuri paljastus: mitä yhteistä on myyntimiehellä ja podcastaajalla?

Podcast-ekstrat

Fact check

Ehdotetut elokuvat

  • Antin mielestä paras Mamet-leffa on Spartan

Linkkejä

Antti vaati, että jouluna pitää tehdä erikoisjakso, jolloin puhutaan jouluelokuvasta. Arvonnassa kurkistetaan ihan pikkipikkiriikkisen joulupukin säkkiin. Liekö siellä vitsoja vai lahjoja?

Julkaistu | Kommentoi

Kaksi asiaa. Ensimmäinen asia: oliko Book of Blood mistään kotoisin? Toinen asia: miksi toinen muuttomies näyttää tutulta?

Julkaistu | Kommentoi

Hellraiser (UK, 1987)

Juhlistamme itsenäisyyspäivää puhumalla yhdestä 1980-luvun ikonisimmista kauhuelokuvista eli Hellraiserista. Antilla on suureellinen teoria kauhugenren aaltoilevasta suosiosta, jonka takia Jaakko ja Olli pääsevät verestämään (heh heh, köh) muistoja Clive Barkerin auteur-hengessä kirjoittamasta, kuvaamasta ja varmaan konseptisuunnittelemastakin body horror -pätkästä.

Podcast-ekstrat

Fact check

  • USA-Iso-Britannia-epämääräisyys ei tule ainakaan novellista, jossa tarinan tapahtumapaikka on Lontoo, tarkemmin 55 Lodovico Street
  • toisin kuin luulimme lukeneemme, spurgu ei ole Frank Barker vaan Frank Baker, kertoo IMDB
  • ei niinkään oikaisu, mutta kiinnostava fakta kylläkin: Barker sanoo kirjoittaneensa Hellbound Heartin juurikin filmattavaksi

Linkkejä

Vaihdamme jälleen suuntaa sekä elokuvan kotimaan että genren suhteen. Mitä lie viikon päästä luvassa?

Julkaistu | Kommentoi

Varsinaisesta jaksosta leikattiin jostain syystä pois tämä pätkä, jossa keskustellaan a) t-paidoista ja b) tuotantosuunnittelusta. Vaikka hyvää kamaa ovat!

Julkaistu | Kommentoi

Under the Cherry Moon (USA, 1986)

Pitkällisen yrittämisen jälkeen Jaakko voitti kivi-paperi-sakset-arvonnan ja pääsi valitsemaan illan elokuvan. Kassista kaivettiin esiin Princen ohjaama ja tähdittämä Under the Cherry Moon, joka aiheutti Antille nostalgisia tuntemuksia ja Ollille kikatuskohtauksen, mutta kuinkas sitten kävikään? Jutustelu alkaa elokuvasta, koukkaa elokuvaaja Michael Ballhausiin, singahtaa siitä Princen musiikkiin ja laskeutuu herran haaroväliin. Entä kannattiko elokuvalle antaa toinen mahdollisuus? Se selviää kuuntelemalla.

Podcast-ekstrat

  • Purple Rainin ohjaaja on Albert Magnoli, jonka merkittävin toinen krediitti taitaa olla Tango & Cash – joskin kyseessä oli anonymikeikka
  • elokuvan arvonta
  • bonusläpät

Fact Check

  • Around the World in a Day -albumi ilmestyi kuin ilmestyikin ennen Parade-levyä. Tämä asettaa Antin väitteen musiikillisesta evoluutiosta ei nyt valheelliseen, mutta epätarkkaan valoon. AtWiaD-levyn jopa 1960-lukulaisen popin (Beatles-vaikutteet vaikkapa sinkuissa Paisley Park ja Rasberry Beret) kautta vasta päästään Paraden Jazz-funk-sfääreihin. Tätä kronologiaa vasten esim. hyvinkin psykedeelinen funk-rock pläjäys Mountains voisi olla AtWiaD-outtake (on muuten Wendyn ja Lisan, ei Princen säveltämä viisu), kun Minnepolisin yksperäisen kääpiön musiikillista kehitystä tutkaillaan.
  • arvonnassa puhuttiin Roger Cormanin juutalaisuudesta ja internetin mukaan hän on 50-prosenttisesti valittua kansaa
  • musiikkivideoista Anotherloverholenyohead-video on livetaltiointi, jossa näkyy myös Wendyn kaksoissisko eli Princen sen aikainen tyttöystävä Susannah Melvoin
  • tuottajakolmikko Robert Cavallo, Steven Fargnoli ja Joseph Ruffalo tuottivat Princen elokuvat Purple Rain (1984) ja Under the Cherry Moon (1986) sekä konserttitaltioinnin Sign O’ the Times (1987). Herrat Fargnoli ja Ruffalo saivat elokuvista tarpeekseen, mutta Cavallon nimi yhdistettiin vielä elokuviin Angus (1995), 12 apinaa (1995), Kadotettu (1998) ja Enkelten kaupunki (1998)

Ehdotetut elokuvat

  • Batman

Linkit

Suomen paras elokuvapodcast tarjoaa uutta kuultavaa jo viikon päästä, mutta mikäpä elokuva lie silloin puheenaiheena? Se selviää varsin pian, kun kuuntelet tämän trailerin.

Julkaistu | Kommentoi